Nainen. Vaalea tukka, julkea ääni, tutun tuttu. Menimme naimisiin. En vieläkään tiedä, olinko hänen kanssaan siksi, että halusin, vai siksi, että pelkäsin sitä mitä ympäröivässä maailmassa tapahtui.

Ruumiillisuus teemana

Carmen Maria Machadon esikoisnovellikokoelma Kahdeksan puraisua (alk.per. Her Body and Other Parties) keskittyy monin osin ruumiillisuuteen kuten englanninkielisestä alkuperäisteoksen nimestä voi päätellä. Sen lisäksi, että Machado kirjoittaa ruumiin nesteistä yksityiskohtaisesti niin, että lukija tuntee hien ja sperman ja veren ja kyyneleet, se myös käsittelee monia ruumiillisuuden kysymyksiä kuten seksiä, kuolemaa, likaisuutta, puhtautta, kehon muotoja. Monissa novelleissa käsitellään paljon kehon ääriviivoja, joko kuvitteellisesti tai konkreettisesti. Onpa novellikokoelmassa fantasianomainen kertomus taudista, joka häivyttää naisia olemattomiin. Sen voi ottaa halutessaan symbolisesta: ihmisen ääriviivat ovat hauraat, ja pyrimme peittelemään ääriviivojemme haurautta esimerkiksi vaatetuksella.

Ruumiillisuuden yksi alalaji on seksuaalisuus. Machadon novelleissa pannaan, naidaan ja nussitaan hyvää vauhtia - ja samalla pohditaan, millainen rooli naisella on seksuaalisuudessa ja erityisesti naisesta tykkäävällä naisella.

Queer-näkökulma

Monet Machadon novelleista pitävät sisällään naisparien elämää tai muuten naisista tykkäävien naisten näkökulmaa. The New York Times on kirjoittanut kirjasta sen olevan "eleettömän ja upean queeriä". Tähän queeriyteen tartuin heti ja rupesin pohtimaan, mitä queerius tässä kontekstissa tarkoittaa ja kuinka se näkyy Machadon novelleista.

Mitä queer tarkoittaa noin ylipäätään?

Yleisesti ottaen queerin katsotaan liittyvän tiukasti seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin. Queerin ajatellaan olevan määritteiden ulkopuolella ja rikkovan toiminnallaan esimerkiksi kaksijakoista mies-nainen-linjaa. Sen takia sen yleistä olemusta on vaikea, jopa mahdoton täysin kuvata: Osa ihmisistä käyttää sitä kuvaamaan omaa sukupuoli- ja/tai seksuaalista identiteettiään, jolloin sateenkaari-ihmisyydestä tulee queerin synonyymi. Mutta sillä on toisenlainenkin tulkinta. Sitä käytetään poliittisena terminä, poliittisena identiteettinä, jolloin se viittaa yleisesti siihen, että henkilö kyseenalaistaa ja rikkoo yhteiskunnan (sukupuoli)normeja.

Queerista on myös kolmas mahdollinen tulkinta, joka korostaa erityisesti ihmisten välistä kanssakäymistä. Siinä queer määritellään sen mukaan, millaisessa asemassa ihmiset ovat suhteessa toisiinsa. Sukupuolentutkija Leena-Maija Rossi on ehdottanut, että queeriä voisi laajentaa koskemaan myös muunlaista seksuaalisuuteen ja sukupuoleen liittyvää epänormatiivisuutta kuin sateenkaarevuutta. Kuinka epänormatiivinen esimerkiksi naimisiin mennyt, lapsia hankkinut miespari nyky-yhteiskunnassa on? Onhan naimisiin meno ja lasten hankkiminen normatiivista toimintaa, johon jopa hieman painostetaan yhteiskunnan osalta. Onko kyseinen miespari normatiivisempi kuin sinkkuna elävä, lapseton hetero? Milloin sateenkaarevuus ei ole enää määrittelevä epänormatiivisuuden tekijä? Sen lisäksi miesparin sosiaaliseen asemaan vaikuttavat muut aspektit: Onko miespari rodullistettu, millainen taloudellinen tilanne heillä on jne. Keskiluokkainen, valkoinen miespari on huomattavastai korkeammassa asemassa kuin rodullistettu transnainen.

Huojennukseksi niille, joita termin laajentaminen hirvittää: Rossi toteaa, etteivät seksuaali- ja sukupuolivähemmistöt voi olla koskaan yhtä normatiivisia kuin heterot (länsimaisessa, 2000-luvun kontekstissa). Kaikesta huolimatta voidaan spekuloida, voivatko heterot olla koskaan yhtä epänormatiivisia kuin ei-heterot, ja miten pitkälle queer-ilmaus antaa myöten? Missä vaiheessa joudutaan tilanteeseen "kaikki on queeria eli mikään ei ole" ja onko se miten todennäköistä?

Ja mitä New York Times oikeastaan tarkoitti sanoessaan, että Machadon novellit ovat queereja?

Mitä queer tarkoittaa Machadon novelleissa?

Jos katsotaan tiukasti seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen kannalta, uskon, että New York Times tarkoitti tässä kyseisessä kontekstissa nimenomaan Machadon novelleille tyypillistä naisista tykkäävän naisen näkökulmaa, jolloin queer olisi synonyymi sateenkaarevuudelle. Se tuntuu olevan epäpoliittisempi termi kuin minun antamani selitys ja kertoo ehkä siitä, että New York Times on ottanut käyttöön sanan queer pahemmin sen merkitystä ajattelematta. Onhan naisten välinen seksuaalisuus edelleen poliittista ja aivan liian vähälle jäänyt keskustelunaihe, mutta esimerkiksi sukupuolivähemmistöjä kirjasta ei löydy.

Jos otetaan käyttöön Rossin ajatus laajemmasta normien vastaisesta toiminnasta, alkaa Machadon novelleista löytyä jonkin verran epänormatiivisuutta. Machadon epänormatiivisuus on hyvin piilossa ja liittyy ehkä enemmän temaattisuuteen kuin varsinaiseen kirjan "sanomaan" tai "ytimeen".

Epänormatiivisuuden ja poliittisuuden kiemuroita on todella vaikea ellei jopa mahdoton ymmärtää ilman, että tietää jotain siitä kulttuurisesta kontekstista, jossa Machado elää - ja tässä törmään omiin rajoihini. Machado on yhdysvaltalainen. Yhdysvaltojen sisäinen tilannehan on kompleksinen, ja minun tietämyksen rajat tulevat tässä vastaan. Voidaan kuitenkin sanoa, että Yhdysvalloissa on sekä radikaalia queeriyttä että ns. Raamattuvyöhyke, jossa konservatiiviset arvot elävät voimakkaasti. Mutta missä kontekstissa juuri Machado elää? Sitä en tiedä.

Analyysini ei siis missään vaiheessa esitä olevansa täydellinen tai kattava, mutta joitain ajatuksia voi nostaa esiin. Varsinaisesti perinteistä kahden ihmisen välistä parisuhdetta kyseenalaistavaa tekstiä kirjassa ei ole. Sen sijaan esimerkiksi postauksen alun sitaatissa, jossa mietitään avioliiton haurautta ja sosiaalista pakotetta mennä naimisiin, on selvää epänormatiivisuutta havaittavissa. Samanlainen melkein välinpitämätön asenne suhteiden virallista luonnetta kohtaan löytyy muistakin novelleista.

Muunlaisia epänormatiivisia näkökulmia, joita novelleissa esiintyy, ovat esimerkiksi naisen "hankaluus" (siis se, milloin nainen ajatellaan vaikeana sukupuolensa perusteella), lihavuusleikkaukset sekä sen kyseenalaistaminen, miten naisiin ja lapsiin kohdistuvaa väkivaltaa esitetään telkkarissa. Näen Machadon novellien annin nimenomaan siinä, miten hän kuvaa naisiin kohdistuvia odotuksia sekä velvollisuuksia. Millaisena nähdään "oikea" nainen?

Lopuksi

En tiedä, miten queereina Machado on novellikokoelmaansa ajatellut vai onko koko teema tullut hänen ulkopuoleltaan, hänelle annettuna pelkästään hänen seksuaalisuutensa takia. Sekin mahdollisuus pitää ottaa huomioon. Voi olla, ettei Machado haluaisi, että häntä tarkastellaan nimenomaan queerin kautta.

Lopuksi on syytä painottaa, etten halua arvioida Machadon kirjaa "vähemmän" tai "enemmän" queeriksi, antaa jotain epämääräistä asteikkoa sille, mikä on tarpeeksi ja mikä on liian queeriä. Halusin tuoda esille yhden lukutavan muiden lukutapojen joukossa, joka painottaa normien rikkomista ja niiden nostamista esille.

Kirjallisuutta:

Machado, Carmen Maria (2019): Kahdeksan puraisua. (Her Body and Other Parties, 2017) Suom. Kaijamari Sivill. Helsinki: S&S.

Rossi, Leena-Maija (2015): Muuttuva sukupuoli - Seksuaalisuuden, luokan ja värin politiikkaa. Helsinki: Gaudeamus

https://kioski.yle.fi/omat/hlbtiq-mita-nama-termit-tarkoittavat

https://pride.fi/tietoa-ja-tukea/sanasto/

https://seta.fi/sateenkaaritieto/seksuaalinen-suuntautuminen/