Hiljaisuus, josta puhutaan vasta kun kaikki on sanottu.

Yleistä teoksesta

Patrik Nybyn runokokoelma Rakkaus on vahva demoni (Kita, 2020) on julkaistu kaksoiskokoelmassa, joka sisältää myös kirjailija-kuvittaja Elina Holopaisen sarjakuvaa ja prosaa yhdistelevän Möykky-teoksen. Kustantamo Kita on koronavuoden riemastuttavimpia kulttuuritapauksia, se kun perustettiin kesällä 2020. Ja koska liputan aina opiskelukaupunkini puolesta, mainittakoon, että niin Nybyn kuin Kitan kotikaupunki on Turku. Turku on nostanut viime aikoina esille toisenkin pienkustantamon eli Kaarna Kustannuksen. Molemmat ovat tsekkaamisen arvoisia!

Koska keskityn Nybyn runokokoelmaan, jää analysoimatta Möykky ja Rakkaus on vahva demoni -teosten välinen vuorovaikutus. Mielenkiintoista olisi analysoida sitä, miten nämä kaksi juttelevat keskenään ja mikä on niiden yhteinen maaperä. Mutta jätetään se nyt muiden harteille.

top vai btm

Nybyn runokokoelman kerrotaan käsittelevän homomiehenä elämistä ja erityisesti deittailua homopiireissä. Olen itsekin kirjoittanut homomiesten deittimaailmasta erityisesti transsukupuolisen näkökulmasta, sekä proosaa, kuvarunoutta että asiatekstiä (tosin mitään näistä ei ole julkaistu, ainakaan vielä). Aihe on siis monella tapaa läheinen ja tuttu, ja olinkin positiivisesti yllättynyt, kun huomasin Nybyn valinneen juuri tämän aiheekseen.

Homojen deittimaailma on globaali ilmiö, johon myös kapitalistinen talousjärjestelmä on herännyt. Deittisovellukset, joista osa on rakennettu nimenomaan ei-heteroja varten, pursuavat mainoksia ja lisämaksullisia palveluita. Homojen rakkauselämästä on tullut eri sovellusten yleistyessä julkista ja rajoja ylittävää, vaikka samaan aikaan homoviha ja syrjintä kulkevat tiukasti vapauden ylistyksen rinnalla. Samaan aikaan suomalaisessakin kontekstissa vuorottelevat vapaus ja syrjintä, ja tuo mutkikas kombinaatio on omiaan vaikeuttamaan rakkauden löytämistä.

Millaista on nettideittailla marginaalissa, vähemmistössä? Siitä Nybyn teoksessa on kysymys. Ulkonäköpaineet, seksikeskeisyys ja ihmisen raastava ikävä toisen luo - Nyby tavoittaa monia tuttuja tunteita. "Ehkä unohdat mut viikossa" sisältää kaiken sen kaipauksen ja pettymyksen, kun yhden illan jutuista ei tulekaan sen enempää tai kun joku mielenkiintoinen ei enää vastaa vaan häipyy jälkiä jättämättä. Näihin tunteisiin varmasti myös moni hetero kykenee samaistumaan.

Kirkkaita hetkiä ja kehitettävää

Erityisen lähelle jonkin suuren ja olennaisen tavoittamista päästään niissä runoissa, jotka sisältävät vähän tekstiä mutta paljon pinnan alla tykyttäviä tunteita, näytelmäkirjallisuuden termein voisi sanoa alatekstiä. Runo, joka on toteutettu muistuttamaan pikaviestipalvelua tai aivan viimeisen sivun hiljaisuus-teemainen fragmentti sisältävät paljon sisältäessään vähän, ja juuri siinä on niiden mahtavuus.

Omien kokemusteni kautta tulkitsen postauksen alussa siteeratun "hiljaisuus, josta puhutaan vasta kun kaikki on sanottu" jonkinlaiseksi tyhjyyden kokemukseksi. Miehet keskustelevat keskenään jatkuvasti, aivan kuin täyttääkseen tyhjyyttä sisällään, vaikka oikeasti ei puhuta niistä asioista, jotka merkitsevät eniten. Kun puhutaan seksistä, puhutaan oikeasti kosketuksen ikävästä. Kun puhutaan seksistä, puhutaan oikeasti ikävästä toisen luo. Kun puhutaan seksistä, pitäisi oikeasti puhua rakkauden kaipuusta. Miesten keskinäinen dynamiikka ja ajatus siitä, ettei mies saisi sanoittaa tunteitaan, vaikuttavat siihen, mistä puhutaan.

Tässä onkin runokokoelman kehittämisen paikka. Nybyn runot olisivat kaivanneet mielestäni vielä enemmän "vähemmän on enemmän" -ajatusta, vielä jonkin sen ytimen kirkastamista. Tuntuu, että aiheesta olisi saanut vielä enemmän irti, jos olisi kypsytellyt muutaman tovin. Osa runoista osuu maaliin niin että humpsahtaa, osa sortuu liialliseen teiniangstimaiseen nyyhkyttämiseen ja kliseisyyteen. Ehkä tämä on toisaalta ollut tarkoituskin: Kuten Nybyn esittelytekstissä lukee, hän on pyrkinyt tuomaan mustaa huumoria runoihinsa. Ehkä tämä kattaa myös itseironian?

Joka tapauksessa "elin rakastumisen huumassa" on kulunut kuin Turhapuron reikäpaita. Lievä itseironia, jota runoissa ehkä on, ei tule kovinkaan selkeästi ilmi.

Lopuksi

Nybyn runot ovat hyvä pelinavaus aiheeseen. Nyt kaipaisin näkökulmien laajentamista, syvyyttä ja leveyttä. Normien radikaalimpaa kyseenalaistamista, tarkkasilmäistä homokulttuurin analysointia. Miksi-kysymysten levittämistä ilmaan. Kuka ottaisi kopin?