Esikoisromaanini julkaistaan vuoden 2021 syyskuussa. Olen kirjoittanut sitä kolme vuotta, pyöritellyt esilukijoiden luona ja omassa kammiossani. Ensimmäisestä versiosta on jäljellä ensimmäinen varsinainen luku (prologi muuttui matkalla) ja loppuratkaisu. Kaikki muu on uusien versioiden mukanaan tuomaa, kolmen vuoden työtä.

Mitä ajattelen nyt, kun kirjalla on kustannussopimus, nimi ja kohta kansikin? 

Lyhyt vastaus: epävarmuutta ja iloa, riemua ja ahdistusta

Pitkä vastaus tulee tässä.

Ilo pitkästä itkusta

Etupäässä olen huojentunut. Huojentunut siitä, että kolme vuotta pyörittelemäni tarina alkaa tulla päätepisteeseensä. Hahmot ja tarina alkavat olla minun osaltani kulutettu, puhki kirjoitettu. Rakastan hahmojani ja tarinaani, mutta onhan nyt jumankekka jo aika päästää irti. Kun on pitkään kirjoittanut ja hionut samaa tarinaa, ei samalla tavalla enää tunne liikutusta hahmojen surun kanssa eikä naura hahmojen kanssa samaa naurua. Sitä ajattelee jo paljon teknisemmin: Mitä pitäisi tehdä, jotta joku muu osaisi nauraa ja itkeä hahmojen kanssa?

Olen huojentunut myös siitä, että viimein, kymmenen vuoden päämäärätietoisen tekemisen jälkeen, joku huomaa minut ja taitoni. Varsinkin viimeiset viisi vuotta olen tehnyt kovaa duunia kirjoittamiseni kanssa, ja viimein joku antaa minulle aikaa tehdä sitä, missä olen parhaimmillani. Kustannustoimittajani Minna on mukava, tarkka ja varma ammattilainen, ja otan enemmän kuin mielelläni vastaan hänen kommenttinsa. Kun joku toinen sanoi "tämä ei toimi, tee sille jotain", olin huojentunut. Kommentit ovat tuntuneet hyviltä ja oikeilta. 

Aivan yhtä paljon tunnen iloa. Olenko oikeasti tekemässä tämän? Huh! Tuntuu hurjalta ajatella, mitä 12-vuotias Miska, joka aloitti kirjoittamaan kesälomallaan ensimmäistä tarinaansa, tuumisi nykyisestä, kohta 24-vuotiaasta Miskasta. Olisi varmasti ylpeä. 

Itku pitkästä ilosta

Kaiken ilon ja huojennuksen alla myllertävät myös toisenlaiset tunteet. Kun nimet olivat kustannussopimuksessa, olin pari päivää paniikissa. Tunsin, etten osaa mitään ja että Karisto joutuu vielä häpeämään minua. Enää teksti ei olekaan vain minun, ja se tuo mukanaan vastuuta. Karisto (tai siis Otava, johon Karisto nykyään kuuluu) on laittanut rahojaan minuun ja tekstiini, maksanut kustannustoimittajalle ja kuvittajalle, markkinoinnille. 

Entä jos en ole kaiken sen arvoinen? Entä jos mokaan tämän, en osakaan enää kirjoittaa? Näen mielessäni jo kauhukuvat kritiikeistä. Entä jos kukaan ei pidä kirjastani? Mitä kriitikot kirjoittavat? Pahinta olisi, että kriitikot sanoisivat sitä epäuskottavaksi. Epäuskottavuus lienee kamalinta, mitä kirja voi olla. Jos kirjan maailmaan ei voi uskoa, sitä on turha lukea ja sitä kautta turha kirjoittaa.

Jos minun kehittelemä maailma on epäuskottava, pystynkö kehittelemään enää uusia?

Epävarmuutta tulevaisuudesta

Esikoiskirjan kirjoittamisen ja julkaisemisen huumassa on helppo maalailla sekä kauhu- että haavekuvia. Tulevaisuus yhtä aikaa pelottaa ja houkuttaa. Mitä ekan kirjan jälkeen? Välillä tulee sellainen kaikkitietävä, lähes jumalallinen fiilis siitä, että maailma on auki ja voisi vain hakea mitä tahansa apurahaa ja saisi sen. Kaikki kustantajat ottaisivat riemumielin minut vastaan, ja kirjallisuuspalkintoja satelisi. 

No, onneksi tiedän, että siitä fiiliksestä pudotaan pian.

Mutta kaikkitietäviäkin hetkiä tarvitaan. En halua vaipua sellaiseen perisuomalaiseen skeptisyyteen, jossa haaveilu on lähes synnin tasolla ja jossa nopeasti pudotetaan ihminen maan tasalle sanomalla "kyllä aika vielä opettaa".

Haluan pitää tulevaisuuteni auki monesta eri suunnasta. Ensi kesän teen työharjoittelua yliopisto-opintoihini liittyen. Samoin satsaus sanataideohjaajaopintoihin oli satsaus tulevaisuuteeni.

Mielestäni esikoiskirjailijan kannattaakin pitää kaikki suunnat avoimina. Olen jo liittynyt erilaisiin taide- ja kulttuurialan Facebook-ryhmiin sekä mm. apuraha-ryhmään. Ensi syksynä alan kirjoittamaan graduani, ja toivon mukaan kesään 2023 mennessä olen valmistunut yliopistosta.

Maailma on auki jos ei nyt ihan taivaaseen asti niin ainakin seuraavan romaanin suunnitteluun.