Minulta jää tasaisin väliajoin kirjoja kesken. Se ei tarkoita, että kirja olisi huono, vaan yleensä en vaan pääse kirjan imuun kiinni. Joku muu saattaa päästä, ja siksi kirjoitan tässä postauksessa niistä kirjoista, jotka jäivät kesken mutta joista joku muu saattaisi kiinnostua.

Johanna Holmström: Itämaa (alk. per. Asfaltsängar, suom. Tuula Kojo)

Otava, 2013

Päästy sivulle: n. 100

Holmströmin kirja kuvaa muslimiäitiä ja hänen kahta tytärtään. Äiti haluaisi lapsistaan muslimeja, mutta maallistunut isä kavahtaa ajatusta. Toinen tytär, Samira, ajautuu huonoihin piireihin ja vaikuttaa myös pikkusiskoonsa Leilaan.

Huomionarvoista: Tiukan muslimiäidin pukeutumissäännöt vertautuvat koulutyttöjen paineisiin olla samanlaisia. Vaikka lukija hätkähtää äidin käytöstä, tajuaa lukija pian, että kyse on samasta asiasta kuin koulussa luokan tyttöjen kesken - pakosta olla tietynlainen, vastata tiettyihin odotuksiin. Vertaus nostaa esiin sen, että kaikkialla erityisesti naisten ja tyttöjen pukeutumista valvotaan, naisten kehoja valvotaan.

Osa äidin kohtauksista on jopa hauskoja - kun äiti vahtaa e-koodeja, jotka ovat haram eli kiellettyjä, on siinä jotain huvittavaa ja samalla tulee mieleen ne kaikki ei-uskovaiset ihmiset, jotka toimivat samoin, vahtaavat samalla tavalla e-koodeja.

Pohdittavaa: Onko Holmström itse ollut muslimi? Pokkariversiosta kiitokset on karsittu pois (jos niitä on edes ollut), joten en nähnyt, mistä kaikkialta hän on taustamateriaaliaan haalinut. Kysymys siitä, millä tavalla Holmströmin oma tausta (josta en tiedä mitään) on vaikuttanut romaaniin.

Tiina Katriina Tikkanen: Toinen silmä kiinni

Atena, 2020

Päästy sivulle: n. 100

Toinen silmä kiinni kertoo traumasta, joka nousee pintaan yllättävällä hetkellä: perheenäidin epäillään saaneen aivoinfarktin ja hänet kuljetetaan ambulanssilla sairaalaan. Sairaalamatkan aikana hän kelaa lapsuuttaan ja erityisesti suhdettaan isäänsä.

Varoitus: kertoo seksuaalisesta väkivallasta ja lasten hyväksikäytöstä

Huomonarvoista: Vallan väärinkäytön kuvaus on osuvaa. Tulee mieleen Maria Peuran esikoisromaani On rakkautes ääretön. En oikein ehkä ymmärtänyt, miksi ambulanssikyyti oli pakollinen osa juonta - en päässyt trauman ytimeen vielä sivulle sata tullessa. 

Ellen Strömberg: Syyhy (suom. Laura Kulmala)

S&S, 2019

Päästy sivulle: n. 50

Nuori nainen kokee kamalaa kutinaa, joka pahenee yö toisensa jälkeen. Lukija otetaan kärpäseksi kattoon, kun auki kelataan sitä, miksi naista kutittaa. 

Huomionarvoista: Mielenkiintoinen lähtökohta, kun lukija ei tiedä mitään. Lukija ei tiedä, mitä on tapahtunut eikä päähenkilö halua aluksi sitä paljastaa. Myös yhteiskunnan läskivihan tuominen esille tärkeää ja ajankohtaista.

Ei silti jaksanut koukuttaa. Yöt ovat aika lailla toistensa kaltaisia, jolloin lukijan kiinnostus herpaantuu.