Esikoisromaanini julkaistiin muutama kuukausi sitten. Vastaan nyt yleisimpään kysymykseen, joka minulta kysytään: "Miltä nyt tuntuu?"

1. Ylpeys

Edelleen, kuukausia julkaisun jälkeen, olen tosi ylpeä itsestäni ja teoksestani. Vaikka se ei ole saanut palkintoja eikä lehtiartikkeleita, on sillä oma paikkansa suomalaisessa kirjallisuudessa. Se on yhtä totta kuin kaikki muutkin kirjat. Ihailen edelleen viikoittain oman tekijänkappaleeni kantta. Se on suurinta, mitä olen elämässäni saavuttanut.

2. Kateus

"Miksi kirjani ei ole saanut enemmän huomiota?" tai "Miksi muut saavat huomiota ja minä en?" ovat myös hyvin yleisiä ajatuksiani. Olen persoonaltani sellainen, että haen hyväksyntää omilla toimilleni. Ehkä minulla oli myös hieman liian ruusuisia ajatuksia siitä, kuinka lehdet kirjoittaisivat esikoisestani ja kuinka palkintoehdokkuuksia vain satelisi.

Ei ole sadellut, ei yhtään. 

Kun kateus sykkii, on pää pidettävä kylmänä. Kirjani on tavoittanut lukijansa ja koskettanut ainakin osaa lukijoista, sen tiedän. On pidettävä katse tulevaisuudessa. 

3. Ristiriitaiset arviot hämmentävät

Kirjablogi- ja kirjagram-piirit ovat julkaisseet useita arvosteluja kirjastani. Kaikki ovat painottaneet erilaisia seikkoja - ja usein arviot ovat olleet ristiriitaisia keskenään. Osa on pitänyt päähenkilöistäni, osa ei. Osa pitää hahmoja stereotyyppisinä, osan mielestä ne ovat olleet raikkaita. Osan mielestä kirja on aito ja rehellinen, osan mielestä kliseinen. 

Arvioiden ristiriitaisuus on yllättänyt minut. Minut on yllättänyt myös se, kuinka voimakkaan reaktion negatiiviset arviot saavat minussa aikaan. Haluaisin päästä puolustautumaan ja kertomaan oman näkemykseni. Tästä onkin seurannut ajatus, että...

4. Arviot eivät määritä minua ihmisenä ja kirjailijana

Sori, lukijat, olette tärkeitä, mutta pakkohan tässä on pitää päänsä kasassa! Haluan uskoa, että arviot eivät määritä minua kirjailijana tai ihmisenä. Olen hyvä ihmisenä, vaikka kirjaani arvosteltaisiin.

5. Päämäärä selvänä

Kaikkien tunteiden keskellä on pidettävä päämäärä selvänä. Minun päämääräni ei ollut päästä palkintopalleille. Minun päämääräni ei ollut myydä tuhansia kappaleita.

Minun päämääräni oli koskettaa edes yhtä lukijaa, tuntematonta tai tuttua. Tiedän sen tapahtuneen, ja olen siitä hiton ylpeä.