Ollaksemme vaarallisia yhdessä meidän on pidettävä huolta toisistamme. (s. 35)

Voisiko ystävyys olla vallankumouksellista? Voisimmeko yhdessä pystyä enempään kuin yksin? Miten ystävyys voisi toimia kapitalismia vastaan?

Tällaisia kysymyksiä Mikael Brunilan, Vilja Saarisen ja Valter Sandellin kirja Kuulumme toisillemme - kirjeitä ja kirjoituksia ystävyyden politiikasta käsittelee. Kirjassa kolme ystävystä miettii, mikä on ystävyyden tarkoitus yhteiskunnallisesti ja mitä ystävyys oikein on. Siinä täsmennetään ystävyyden vallankumouksellista ja anarkistista voimaa. Tätä he tekevät lähettämällä toisilleen pitkiä ja vuolaita kirjeitä. 

Kirja esittelee ajatuksen toisillemme kuulumisesta. Emme ole täällä yksin vaan meillä on vastuu toisistamme, vaikka yksilökeskeisessä maailmassa vastuu tuntuu jakaantuvan aina muualle. Jos vastuu jakaantuisi tasaisemmin, kaikki saisivat siitä osansa.

Ajatuksessa toiselle kuulumisesta on, tällaisena "minän imperiumin" valtakautena, jotain vapauttavaa. Kun päästää irti itsekontrollista, pääsee myös eroon itsekontrollista. (s. 144)

He myös puhuvat siitä, miten toistemme avulla pystymme kehittymään, heittäytymään, iloitsemaan. Kirjoittajat puhuvat toisista ihmisistä lempeänä mahdollisuutena päästää irti vanhasta ja - toisten avulla - siirtyä johonkin uuteen. He puhuvat siitä kulkuna toisten läpi. Kun ihminen kokee yhdessä toisten ihmisten kanssa asioita, hän pystyy niiden avulla kulkemaan seuraavaan vaiheeseen - jopa huomaamatta.

Kirja näyttää ajattelun kehittymisen

Kirjassa käsitellään laajasti erilaisia ideologioita ja filosofioita aina Nietzschestä ja marxismista alkaen. Välillä kirjoittajat pudottelevat satunnaisten filosofien nimiä sellaiseen tahtiin, että filosofeista tietämätön putoaa auttamatta kelkasta. Kirjasta saavatkin varmasti eniten irti he, jotka ovat jo entuudestaan tuttuja länsimaisen (ja vähän buddhalaisenkin) filosofian kanssa. Osa kirjeistä myös haahuilee paljon, niin paljon, että minimalismista pitävät ihmiset saattaisivat sanoa ydinviestin katoavan matkalla.

Kirjaa ei silti kannata pelätä: loppupeleissä sen perussanoma on varsin yksinkertainen. Uskon myös, että molemmat näistä ominaisuuksista ovat sellaisia, joita kirjoittajat itse ovat halunneet säilyttää kirjassaan. He ovat tienneet kirjansa kohderyhmän ja sen, että kohderyhmä ei liene kovinkaan suuri. Ja se ei ole haitannut heitä lainkaan. He ovat halunneet ja saaneet tehdä omannäköisen teoksen. Kuten he esipuheessa sanovat: "Halusimme kohdistaa kirjan varsin pienelle yleisölle ja kirjoittaa omilla ehdoillamme."

Erityisen tärkeäksi koen sen, että kirjaa on kirjoitettu viiden vuoden ajan. Kirjoittajat ovat lähettäneet toisilleen kirjeitä tasaisin mutta harvoin väliajoin, mikä on mahdollistanut ajatusten kehittymisen. Sekin on eräänlainen anarkistinen teko nykyajan nopeatahtista elämää kohtaan. Hitaalla temmolla asioita voi nähdä uudenlaisista näkökulmista, omassa ajattelussa voi syntyä muutoksia.

Kirjan mottona voisi toimia: Vain yhdessä pystymme parempaan. Siitä kertoo myös tämä lainaus eräästä Viljan kirjeestä:

Yksilökeskeisessä, uusliberalistisessa maailmassa emme voi muuta kuin etsiä ystävyyttä, joka tuhoaisi myytin omillaan pärjäävästä yksilöstä. (s. 35)

Mikael Brunila, Vilja Saarinen ja Valter Sandell: Kuulumme toisillemme - kirjeitä ja kirjoituksia ystävyyden politiikasta

Khaos Publishing, 2023