Kansalaisaktivisti Jyri Jaakkola murhattiin Meksikossa vuonna 2010. Minäkin muistan sen hämärästi, se nousi valtakunnallisiin uutisiin pariksi päiväksi. (Jaakkolan murhasta on myös Yle Areenassa katsottavissa dokumentti “Murha Meksikossa”.)

Vaikka Jaakkolan murha sai hetkeksi median huomion, hänen kansalaisvaikuttamisensa ja tekstinsä ovat jääneet monelle varmasti epäselviksi – niin myös minulle. Kun törmäsin kirjastossa Pieniä vallankumouksia -kirjaan, halusin syventää tietämystäni Jaakkolasta. 

Postuumisti julkaistu kirja on kokoelma Jaakkolan eri aikakausina ja eri medioissa julkaistuista teksteistä. Tekstit käsittelevät etupäässä kulutusyhteiskuntaa, valtaa, sosiaalista epätasa-arvoa, kapitalismia, demokratiaa ja muita vastaavia järjestelmiä.

Kirjan toimittajat ovat tehneet hyvää työtä siinä, että he aidosti halusivat antaa tilaa Jaakkolan ajatuksille – kirja ei ole siis raflaava kuvaus Jaakkolan kuolemasta eikä halua kohauttaa. Ja hyvä niin. 

Teksteistä muodostuu kuva Jaakkolasta kriittisenä ajattelijana, joka halusi uudistaa länsimaista yhteiskuntaa ja poistaa epätasa-arvoa. Hänestä välittyy aito halu miettiä uudenlaisia vaihtoehtoja järjestää yhteiskuntaa, esimerkiksi anarkistisen ajattelun kautta. Hän korostaa monissa teksteissään palaamista ihmisten luo, ihmisten ajatuksia kuunnellen. Jaakkolan oma ääni oli vahva, jämäkkä ja päättäväinen. 

Onkin suuri harmi, ettei Jaakkola päässyt näkemään 2020-luvun maailmaa. Hänellä olisi varmasti montakin painavaa ja harkittua sanaa sanottavanaan nykymaailmasta. Jaakkolan 2000-luvun alun tekstejä voikin peilata nyky-yhteiskuntaan ja todeta, että valitettavasti maailma ei ole kamalasti edistynyt hänen kuolemansa jälkeen. Toisaalta tämä tarkoittaa samalla sitä, että hänen tekstinsä ovat edelleen tärkeitä ja ajankohtaisia.

Jyri Jaakkola (toim. Toni Haapanen, Johan Ehrstedt ja Anastasia Lapintie): Pieniä vallankumouksia – Kirjoituksia

Kustannusosakeyhtiö Sammakko, 2015